sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Farmielämää



   Olen ollut heinäkuun alusta lomittamassa tuttavani tallilla (jossa on hevosten lisäksi myös lampaita, kanoja, hanhia, kalkkunoita, pupuja, vasikka ja pari possua - tästä otsikko) ja mukana ovat olleet pääosin Siberia, Margot ja Fantastika. Aslan käväisi "lomalla" myös kuun alussa.


   Farmielämästä ovat nauttineet oikeastaan kaikki, jokainen tosin omalla tavallaan; Fantastika kuluttaa aikaa kanalassa ja sen lähistöllä (ei suinkaan pahat mielessä) ja kovaäänisiä hanhia sekä söpöjä pupuja seuraillen. Siberia rakastui vasikkaan ja vietti ensimmäiset päivät sen aitauksen portilla. Sittemmin se on osoittanut kiinnostusta tipuja kohtaan ja vahtii näitä, mutta Siberia on kyllä ihan kaikkien kaveri (paitsi Fantastikan.) Ja Margot... Margot haluaa syödä kaikki itseään pienemmät (eli kaikki paitsi hevoset, vasikan, possut ja aikuiset lampaat.) Tästä syystä (ja siitä, että vieressä on tie) pentu joutuu olemaan ulkona narussa paitsi silloin kun käymme muutaman kilometrin päässä olevalla rannalla. Välillä olen lisännyt pennun naruun pituutta lainaamalla hevosen liinaa, jolloin se pääsee rallittelemaan vähän paremmin. Päivän paras hetki on Margotin mielestä se, kun siivoan karsinoita ja se saa juoksennella tallissa karsinasta toiseen pyörimässä puruissa ja syömässä kakkaa. Se myös mielellään kiipeilee heinäpaalien päällä: kuulemma afgaanien juttu aina kiivetä johonkin korkealle.

Fantastika siellä missä Fantastika mieluiten on, kaltaistensa joukossa.


Siberia, kaikkien ystävä. Paitsi Fantastikan.


Otteita Marakatin kesästä.



   Afgaani on kyllä hauska eläin: aivan omaa laatuaan ja luokkaansa. Taatusti olen saanut joka päivä nauraa Margotin vinkeille, toisaalta välillä meinaa sitten mennä hermokin; mutta eikö se näin aina pentujen kanssa :-D Lähinnä silloin, kun kymmenen jälkeen kaadun kuolleena sänkyyn ja pentu päättää että juuri nyt on täydellinen hetki alkaa kiusaamaan collieta (joka myös yrittää nukkua), kaatamaan vesikuppi, etsimään kaikki irtosukat ja muut vaatteet ja kuljetella ja syödä niitä, metsästää sääskiä pöydällä, limoa ikkunaa ihan huvin vuoksi, jollain ilveellä kaivaa fööni laukusta ja raahata sitä töpselistä ympäri huonetta, yrittää repiä verhoja, yrittää saada verhot verhotangon päältä kun nostan ne sinne turvaan, mytätä 7 kiloa painava matto ja raahata se sinne minne se ei taatusti kuulu, yrittää vetää toista mattoa pöydän alta, silputa sanomalehtiä, silputa vessapaperia, syödä ponnaria ihmisparan hiuksista ja kiskoa peitto lattialle. Ja sitten aamulla kun luvan kanssa saisi temmeltää, ei millään jaksettaisi herätä. Heaven help me...


Jee! Vapaus! Ilo! 


 


Pesu- ja föönaus on jo hyväksytty osaksi arkea ja siedetään mukisematta. Viimeksi taisi olla ensimmäinen kerta kun Margot jaksoi köllötellä koko föönauksen ajan eikä puolessa välissä tarvinut uudelleen neuvotella että miten tässä nyt toimittiinkaan. Yllättävän helposti sujuu kyllä kaikki arjen asiat, kynsien leikkaus sun muut. Huppuja ei millään haluttaisi kyllä pitää päässä, syömisen ajan ne sietää kun on parempaa tekemistä, mutta sitten pitää kyllä tehdä kaikkensa että ne saa pois tai ainakin maata lattialla ja kovaäänisesti valittaa että kun on taas laitettu tämmöinen päähän ja se kutittaa ja on inhottava ja kellään muullakaan ei ole semmoista. Ihana riiviö, viereisessä kuvassa vasta föönattuna. Se on yhtä pehmeä miltä se näyttää.





   Siberia on pitkään--todella pitkään--jostain syystä inhonnut Fantastikaa, ja tunne on molemminpuolinen. Nyt Siberia on kuitenkin saanut houkuteltua Margotin mukaan tähän vihan kelkkaansa, ja nyt nämä kaksi blondia yhdessä näyttävät nyrpeää naamaa Fantastika-paralle joka haluaa vain rauhassa elää elämäänsä hiljaa collieta inhoten ja pentua huvikseen komennellen. Se siitä tyttöjen välisestä ystävyydestä... Bitches be bitches.

Tulevat toimeen korkeintaan silloin kun käsketään.


Siberia on paras malli.

  Tulevana keskiviikkona on Match Show, jonne olen ajatellut Margotin kanssa mennä sikäli mikäli saan kaverini hoitamaan farmin iltaruokinnan. Perjantaina minulla alkaa vihdoin loma, ja pääsen pikku laumani kanssa kotiin. Suunnitelmissa on nukkua 24 tuntia putkeen, valmistautua henkisesti maanantain hampaan poraukseen, tiistaina lähdenkin käymään Tallinnassa, perjantaina on tatuointiaika ja 13. päivä lauantaina onkin sitten jo Oulun näyttely, johon Siberia on ilmoitettu. Loppuloman muut suunnitelmat ovat vielä auki, mutta sisältää ainakin koirien kuvaamista ja toivottavasti auringosta nauttimista :-)


Blondit.

Tosirakkautta.


Siberia se on saanut kaiken maailman ystäviä tänä kesänä.



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Pitkä, pidempi ja pisin nokka: Afgaani tuli taloon


Sunnuntaina 15. Toukokuuta matkani suuntautui Turkuun, ja mukaan Pohjoiseen lähti vähän päälle 8-viikkoinen naskalihammas Pramya Fanfare Please, tutummin Margot. Nyt siitä on kulunut viikko.

Miten siinä sitten niin pääsi käymään? No, toisin kuin Siberian kanssa, idea afgaanista kyti mielessäni melko pitkään ja lähtikin siitä, että kysyin itseltäni minkä koiran ottaisin jos voisin ottaa minkä koiran tahansa. Vastaus oli afgaaninvinttikoira (tai eräs maailmanvoittajacollie, mutta tämä koira ei ole myytävänä).
"Mutta enhän mää nyt sellasta..." Miksi ei? Omakotitalo, kokemusta jo useammasta koirasta, 80% vapaa-ajasta menee jo muutenkin koiriin; samahan se on antaa sitten se 100%, pitää vain tuijotella Netflixiä vähän vähemmän.

Aloin sitten selvittämään rodusta enemmän, ja hyvä etten kiikareiden kanssa notkunut afgaanikehien laidalla kesän näyttelyissä. Ja kun elokuussa Fantastikalla sitten todettiin tämä shelttien vitsaus, pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaatio, ja se leikattiin, meni mieleni shelttien suhteen aika matalaksi. Päätinkin, että jos seuraava koira ei ole Siberian pentu (minkä siinä vaiheessa vielä luulin joskus saavani), se on sitten afgaani.
Tuntuu, että shelttien kanssa mahdollisuudet saada haluamansa koira ovat yksi miljoonasta; on kinner- ja lonkkavikoja, selkävikoja, silmäsairaudet, polvissa ja kyynärissä näkee yhä enemmän ongelmia... Voisin kirjoittaa kokonaan oman ärsytyspostauksen shelttien terveystilanteesta, mutta en mene siihen nyt; tämä on iloinen afgaanin esittelypostaus.

Syksyllä rohkaistuin ja otin yhteyttä afgaanikasvattajaan ja kyselin hänen pentusuunnitelmistaan. No, suunnitelmia oli ja näin myös tämän mahdollisesti tulevan emän Messarissa. Sitten odoteltiin.

Tammikuussa suureksi surukseni Siberia terveystarkistettiin ja unelmani pikku-Sibestä murenivat, kun sillä todettiin lonkkavika (C/D) ja näin tulevaisuuden kasvatussuunnitelmat pyyhittiin pois. Onneksi valona tunnelin päässä loisti ajatus, että ehkä jossain vaiheessa jaloissa juoksentelisi pieni afgaani... Ja tuossahan se nyt juoksentelee. Ja järsii nurkkaa, ja kiusaa shelttiä, ja ärsyttää collieta. Ja on ihana.


Päikkäreillä äidin (FI MVA Pramya Drumms Please) ja sisarusten kanssa 5-viikkoisena.




Kotimatkalla



Nimeltänsä vinttikoiralapsi on siis Pramya Fanfare Please,
lempinimeltänsä Margot (elokuvatähti Margot Robbien mukaan.) 
Syntymäpäivää vietetään 17. Maaliskuuta. 
Väriltänsä Margot on golden, mustalla maskilla.

Emä on FI MVA Pramya Drumms Please 
Ja isä italialainen Way Up James Bond (mm. Crufts-ROP 2015.)

Olen nyt kantapään kautta oppinut olemaan tekemättä sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia koirien suhteen, mutta sanotaanko nyt näin että mikäli tähdet ovat oikeassa asemassa, tullaan Margotin kanssa käymään ainakin näyttelyissä, kokeilemaan agilityä ja tutustumaan vinttikoiralajeihin. Oulussa on onneksi hyvät mahdollisuudet harrastaa kahta jälkeenpäin mainittua, ja näyttelyitä varten nyt on aina jouduttu matkustamaan.


Tutkimassa



Uusi ystävä!







sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat kuvat























































Lisää kuviani voi nähdä Facebooksivullani.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Täällä Pohjantähden alla...




Muutamana yönä näkyi upeita revontulia, mitä kävin ihastelemassa Metsikin kanssa.



Sylikoiruus on asennekysymys.



Onnelliset riehuu vapaina ja villeinä











Fantastikan jalka on parantunut hyvin. Kipsiä tai sidettä ei enää tarvita ja ikävästä kauluristakin on päästy eroon, ja Fantastika käyttää jalkaa ihan hyvin. Muiden kanssa se ei saa vielä riehua, koska shelttien meno on mitä on; hullua ja päätöntä, enkä halua että se on sen lisäksi myös jalatonta taas vaihteeksi.